Como en un sueño en España

Hispanialaisten vuorten välissä

2008-03-25T01:20:00+02:00

Paluulentoni päiväys lähestyy. Omaisuutta on kertynyt enemmän kuin kahteen lentolaukkuun sallitaan, mutta painorajat eivät anna anteeksi edes maastamuuttajalle. Ennen lähtöä kadunmies saa uuden peiton ja vanhan villapaitani, kulkukoirakatras toiveen paremmasta elämästä ja ihanat uudet ystäväni monta poskisuukkoa – vasemmalta oikealle.

Seitsemän kuukauden villi Espanjan valloitus alkaa olla ohitse. Ajatukset tulvillaan haikeutta yritän polttomerkitä mieleeni Sierra Nevadan vuoristomaisemia ja valkoisten talojen kaupunkia. Jokaisessa paikassa haluaisi käydä vielä kerran.

Yhtä nopeasti kuin lähtö Granadaan tuli, tuntuu myös aika Espanjassa kuluneen. Espanjaan sopeutuminen ja rakastuminen on ollut pelottavan helppoa. Pieni huoneeni espanjalaisten tyttöjen kimppakämpässä tuntuu kotoisalta alkeellisesta kaasu- ja lämmityssysteemistä ja matottomuudesta huolimatta. Reilun viikon Portugalin reissun aikana ehti ikävöidä vähän jo Granadaankin.

Arkisissa asioimistilanteissa ei aina enää edes huomaa käyttävänsä vierasta kieltä. Kieli on ollut luonnollisesti haasteista vaikein, mutta myös antoisin. Espanjalaistumaan en kai vieläkään ole onnistunut. Itse suomalaisena olen yhä se, jonka kävelyrytmi kaduilla on nopein ja joka huolehtii liikaa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta rakastan pitkiä kahvi- ja tapashetkiä kaupungilla, aamukuuteen asti tanssimista, poskisuukkoja ja espanjalaista avoimuutta.

La musica española

2008-01-14T00:30:00+02:00

Vihdoinkin uskalsin käydä käsiksi Espanjan vilkkaaseen radiotarjontaan. Jo kauan on ollut mielessä selvittää hyviä espanjalaisia radiokanavia, ja alkaa päivittäin kuunnella sekä musiikkia että puhetta.

Minulla on toinen mp3-soitin, jonka yhteydessä on radio. Jostain syystä ipod on päässyt ahkerammalle käytölle, ja olen jopa syntisen paljon kuunnellut ainoastaan suomalaista musiikkia. Espanjalaisen musiikin kuuntelu on kuitenkin ollut mielessäni monta kertaa, koska tiedän siinä oppivan vahingossakin. Olen jopa pyytänyt espanjalaisia ystäviäni toimittamaan minulle hyvää musiikkia. Kukaan ei ole vielä ehtinyt, joten Scandinavian music group ja Zen Cafe on jatkanut soimistaan.

Ennen en välttämättä välittänyt ulkomaisesta lyriikasta niin, että olisin jaksanut oikein kuuntelemalla kuunnella sanomaa. Nykyään sitä ymmärtää ilman, että edes pysähtyy kuuntelemaan. Siis englantia, mutta myös yhä enemmän espanjaa.

Radio ja musiikki on oiva väline kielen opetteluun. Tiedän, että aiemmin en olisi jaksanut kiinnostua, koska puhe tai laulu olisi ollut minulle liian nopeaa. Nyt kehittyneen kielikorvan kanssa uskaltaa sukeltaa jo innokkaammin kieliviidakkoon. Yhä enemmän discoissa, youtubessa tai bussissa sivukorvalla kuulleet hittibiisit kulkevat korvasta sisään sanoman kera.

Koen, että espanjani on viime aikoina parantunut harppausmaisesti. Voin puhua pitkään ainoastaan espanjaa ilman tarvetta vaihtaa englantiin. Toisaalta kahden vieraan kielen sekamelskassa alkaisikin möngertää ihan outoja. Nykyään voin käydä elokuvissa ja ymmärtää suurimman osan dubbauksesta. Tunneilla ja tosi paikallista murretta kuunnellessa on edelleen aika hukassa - sanasto ja ääntämys menee yli ymmärryksen. Koen kuitenkin, että olen niin pitkällä, että voin kuunnella radiokeskustelua oikeasti kiinnostuneena. Siispä tehtävä on vain hankkia väylä radion käyttämiseen.

Vihdoin tänään löysin kattavan listan internetistä Espanjan radioista, ja uskalsin surffata syvemmälle. Valitettavan suuri osa espanjan hittiradioissa kuultavasta musiikista on samoja englanninkielisiä hittibiisejä, jotka soivat myös Suomessa.

Taidan lisätä espanjalaisen radion päivittäiseen rutiiniini. Internetin kautta se kulkee myöhemmin Suomeenkin.

Vuosi 2007

2008-01-07T16:44:00+02:00

1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
- Lensin lentokoneella. Matkustin yksin ulkomaille.
2. Piditkö uudenvuoden lupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
- En muistaakseni tehnyt uudenvuoden lupausta, mutta joulun aikoihin idea Espanjaan lähdöstä alkoi kehittyä mielessäni. Tänä vuonna lupaan yrittää ahkerammin selvittää, mikä on tulevaisuuteni suunta ja mitä aion tehdä keskeneräisen tutkintoni suhteen.
3. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007?
- Pieni kesäloma ja ahkerampaa opiskelua.
4. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
- Espanjan kielen oppiminen ja uuteen kulttuuriin tutustuminen.
5. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
- Pääsykokeet eivät tuottaneet toivottua tulosta.
6. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
- Keväällä venähdytin nilkkani pelatessani ainejärjestömme yhteisessä illassa laserpyssy-sotaa. Kaaduin alas rampilta, ja sitten sattui. Seuraava kuukausi koiran ulkoilutuksineen oli haastava.
7. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Menolippu Espanjaan. Macbook.
8. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
- Ystäväni, joka oli varma minun vitsailevan, kun sanoin lähteväni Espanjaan.
9. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Asumiseen, ruokaan, Espanjaan matkustamiseen, Mollaan ja autoon.
10. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
- Kesätoimittajan paikasta. Kun kuulin, että kaverini odottaa vauvaa.
11. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
- James Blunt – Carry you home, Toke De Keda - Lamento boliviano
12. Viime vuoteen verrattuna, olen:
a) onnellisempi
b) lihavampi
c) rikkaampi
13. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
- Lukeneeni enemmän kirjoja.
14. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Nukkuneeni.
15. Rakastuitko vuonna 2007?
- Niinkin voi sanoa. Pikemminkin Ihastuin.
16. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
- Lost.
17. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Uusin Harry Potter englanniksi.
18. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
- Salsan maailma.
19. Mitä halusit ja sait?
- Tanssia, oppia espanjaa, nähdä maailmaa.
20. Mitä halusit muttet saanut?
- Opiskelupaikkaa yhteiskuntatieteiden laitokselta.
21. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Molla.

Paluu ihmisten ilmoille

2008-01-07T15:56:00+02:00

Espanjasta kuuluu taas.

Ennen joulua tuntuu aina siltä kuin edessä oleva loma olisi tuhottoman pitkä, eikä huolta seuraavan vuoden asioista vielä ole. Toisin kävi taas, pari viikkoa hurahti niin, ettei edes huomannut viettävänsä joulua. Ja tässä ollaan: huomenna pitäisi jatkaa opiskelua ja ahdistus käy päälle hyökyaaltona, koska en ole tehnyt mitään.

Pahoittelut kaikille, joille en toivottanut hyviä jouluja. En tullut viettäneeksi sitä tänä vuonna.

Tiivistelmä jouluviikoistani on varsin selkeä. Ensimmäinen viikko oli mainio, ja kului äitini ja siskoni vieraillessa Granadassa. Sain esitellä kaupunkiani, aurinkoa ja asuntoni kylmyyttä. Naureskelimme espanjalaiselle joululle ja maistelimme joulusuklaata. Keskellä viikkoa vierailimme väkisin Alhambrassa, vaikka satoi ja palelti. Liiallisesta kiireestä, ryntäilystä ja ahneilusta sain sitten sakkoa. Seuraava lomaviikko meni kuumeessa ja kotona yksin värjötellessä.

Nyt salsa- tanssijalkani vipattaa ja kaipaan toimintaa viikon löysäilyn jälkeen.

Vajaa kolme kuukautta seikkailustani jäljellä. Tuntuu sekä pitkältä että todella lyhyeltä ajalta. Erityisesti koska olen viimeisen viikon ollut ajatuksissani kaukana Suomen kamaralla, arvuutellut ja koettanut pohtia, missä olen ensi kesänä. Viikon aikana olen lähettänyt hakemukset lähes jokaiseen suurempaan alue- tai maakuntalehteen. Ahdistaa, innostuttaa ja jännittää. Toisaalta en ikinä haluaisi lähteä, jättä salsabaareja, Dilarin pikkukylää hevosineen, parvekkeelta avautuvaa vuoristomaisemaa...

Alhambran siluetti.

Granada Alhambrasta käsin.

Lisää kaupunkikuvaa.

Joulu

2007-12-27T21:59:00+02:00

Mimma lomailee.

Niskatyyny Barcelonaan

2007-12-06T15:33:00+02:00

Tänään on sunnuntailauantai. Pyhäpäivä. Suomessa juhlitaan itsenäisyyspäivää. Minäkin juhlin itsenäisyyspäivää ja Suomen täysinäisiä vuosia, vaikka linnanjuhlat jäävätkin katsomatta.

Espanjan pyhän nimeä en edes tiedä. Tiedän kuitenkin, että pidennettyä viikonloppua kutsutaan täällä puenteksi. Tytöt lähtivät kotikyläänsä jo eilen, joten olen asuntomme herra tämän päivän. Illalla lähden Barcelonaan.

Havahdun pyhäpäiviin aina liian myöhään. Päätin jättää kaikki matkaostokset viimeiseen päivään, mitä kadun nyt syvästi.

Kaksitoista tuntia linja-autossa Espanjan rannikkoa pitkin. Pimeydessä, koska matkustamme yöllä. Ilman ruokaa, koska pyhäpäivinä eivät kaupat avaudu. Ilman tyynyä, koska omistan espanjalaisittain vain liian suuren ja pitkulaisen tyynyn, jota ei voi kelpuuttaa niskatyynyksi.

Barcelonaan meno on ensimmäinen pidempi matkani Espanjassa. Olen jämähtänyt ja kotiutunut Granadan ympäristöön turhankin vankasti. Tuntuu hassulta kaivaa matkalaukku esiin ja alkaa pakata. Vaikka ajallisesti vietämme Barcelonassa vain puenten verran, välimatkaa kuitenkin kaupunkien välillä on tietolähteeni mukaan reilut 900 kilometriä.

Barcelona oli yksi vaihtoehdoistani vaihtokohteeksi, jonka takia odotan kaupungin näkemistä innolla. Lisäksi olen kuullut paljon hyvää Barcelonasta, vaikka todennäköisesti kieli tulee taittumaan Andalucian murretta heikommin. Katalaani on aivan oma maailmansa.

Tässä Suomi-kuva vs. Espanja itsenäisyyspäivän kunniaksi. Barcelonan kuvasaastetta luvassa toivottavasti ensi viikolla.

Täällä paistaa aurinko ja on poikkeuksellisen lämpimiä päiviä. Nautin.

PELTO SUOMESSA

"PELTO" ESPANJASSA

Katse Suomeen

2007-12-04T16:13:00+02:00

Luulen huomaamattani parantaneeni opiskelumotivaatiotani jo nyt. Espanjan kielistä artikkelia sana sanalta kääntäessä kaipaa kummasti jopa kotimaahan jätettyjä suomen kielen opintoja. Kuuntelisin mielelläni luennoilla, jos ymmärtäisin.

Ensi kevään ja kesän (ja syksyn) suunnitelmani ovat täysin auki. Käytännössä voin löytää itseni mistä tahansa, niin kesätyön kuin opiskelunkin merkeissä. Ajatus on kiehtova, mutta samalla äärimmäisen raivostuttava. En voi vain antaa mennä täällä, vaan tulevaisuutta on pakko pohtia ja pian alkaa singota hakemuksia ympäri Suomea ja pahoitella haastatteluun pääsemisen mahdottomuutta.

Tampereen ensi kevään pääsykoekirjatiedot ovat ilmestyneet nettiin. Tiedotusoppiin sukeltaminen vaatisi jälleen Kuneliusta koko kevätkuukausien täydeltä. En edes tiedä, haluanko enää toimittajakouluun sisälle. Kuvajournalismin linja kyllä houkuttaa. Uusin kiinnostuksen aiheeni on sosiologia, maailmanparannustiede aidoimmillaan. Pelkään kuitenkin saalistavani itselleni kaksi tutkinto-oikeutta, joista kumpikaan ei lopulta kiinnosta.

Olen kallis opiskelija. Tampereen yliopisto kärsii joka vuosi päättämättömyydestäni ja eksyksissä olemisestani. Viiden vuoden valmistumisajasta on turha haaveilla tässä vaiheessa, kun jo kolmas vuosi on menossa harakoille. Jos Tampereella tiedettäisiin haaveistani pääaineen vaihdon suhteen, saisin taatusti satikutia. Olen edelleen samassa tilanteessa kuin ensimmäisenä vuonna, toki opiskelumetodit ovat kehittyneet ja (turhat) opintopisteet karttuneet.

"Viime vuonna yliopisto jäi noin sadan maisterin päähän opetusministeriön tutkintotavoitteista, mikä maksoi yliopistolle noin 850 000 euroa.

"Jäimme tutkintotavoitteista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Yksi selkeä syy siihen, ettei tutkintoja tule tarpeeksi, ovat opiskelijat, jotka vaihtavat pääainetta pääsykokeen kautta", opinto- ja kansainvälisten asioiden osastopäällikkö Mikko Markkola sanoo.

Kun opiskelija, jolla on jo opiskeluoikeus Tampereen yliopistossa, saa toisen opinto-oikeuden pääsykokeen kautta, hän säilyttää edellisenkin tutkinto-oikeuden. Jos pääaineet ovat eri tiedekunnista, opiskelijalla on toisen valinnan jälkeen kaksi tutkinto-oikeutta." /Aviisi16-2006

Yksinkertaisin, mutta ei kivuttomin ratkaisu olisi kiltisti jatkaa edes suomen kandi loppuun ja laskea panokset sitten uudestaan.

Hiljainen oivallus

2007-11-30T23:01:00+02:00

Hän päätti olla yhtä hiljainen ja salaperäinen kuin hattivatti. Sellaista henkilöä kohtaan tunnetaan aina kunnioitusta, joka osaa pitää suunsa kiinni. Luullaan että sellainen tietää paljon ja elää hirveän jännittävästi.

-Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962.

Taidan olla hattivatti espanjalaisten silmissä. Tapaamani espanjalaispoika jaksaa aina huokailla, kuinka rauhallinen olen ja miten kivaa on, kun osaan olla tyytyväinen, vaikka vain istun paikallani ja hengitän.

Suomalaisuutta se vain on. Ei koko ajan tarvitse puhua.

Kiljuen kaduilla

2007-11-30T21:59:00+02:00

Asun vaarallisella lähiöalueella.

Taksikuskit kertovat kotimatkani aikana naisena olemisen vaarallisuudesta joka viikko. Samoin lukuisat paikalliset ystäväni, jotka eivät suostu poistumaan kotiporttini oven edestä, ennen kuin olen kipittänyt visusti sisälle. Yksin ei saa kävellä sinne eikä tänne.

Minun Granadaani ei ole vielä mahtunut taskuvarkaita tai väkivaltaa. Enkä osaa pelätä pimeää, sillä Suomen talvessa ei ole monta iltaa, joina selviäisi iltalenkistä valoisalla. Mollan kanssa minua ei pelota koskaan. Sillä on niin möreä vahtihaukku.

Viime viikon tapahtumat ovat kuitenkin saaneet mietteliääksi. Tällä viikolla jokainen matka bussipysäkiltä kotiovelle iltakahdeksan jälkeen on tuntunut tavallista pidemmältä. Pimeän tultua jokainen vastaantulija on potentiaalinen päälle kävijä. Vain kassia kantavan mummon perässä uskaltaa kulkea ilman ajatuksia massamurhaajasta.

Ei ole kiva olla, kun pelottaa.

Italialainen ystäväni ei uskaltanut edellisiltana lähteä kanssamme salsaamaan baariin. Hänen kimppuunsa käytiin viime viikolla - aivan liian lähellä omaa asuntoani. Pienikokoinen ja hento ystäväni oli kulkenut iltayhdeksän aikaan etsimässä kaverinsa asuntoa kuullessaan askelia takaa. Samassa joku oli kiinni hänen kurkussaan repien käsilaukkua ystäväni käsivarrelta. Ystäväni alkoi kiljua pitäen päättäväisen tiukasti kiinni omaisuudestaan. Hänen oli kuitenkin luovuttava taistelusta, kun edestä lähestyi kaksi muuta nuorta miestä.

Lähellä ollut vanhempi nainen näki tapahtuneen ja alkoi huutaa. Pojat pakenivat paikalta laukku mukanaan, jättäen uhrinsa seisomaan neuvottomana pimeään ilman avaimia ja kännykkää. Ystäväni pyysi paniikissa apua naiselta, jos tämä voisi kävellä hänen seurassaan kotiin, koska häntä pelotti valtavasti. Nainen ei suostunut, vedoten kotona olevaan lapseensa.
- Olet onnekas, kun olet vielä hengissä. Tällä kadulla ihmisä ryöstetään ja pahoinpidellään päivittäin, nainen tokaisi pelosta jäykkänä olevalle tytölle.

Ystäväni juoksi kotiinsa pysähtymättä.

Välikohtauksen jättämä pelko on tavaroiden katoamista kurjempaa. Kännykän, henkilöllisyystodistuksen ja muiden päivittäisten dokumenttien kadottaminen harmittaa, mutta ovat kuitenkin pieni hinta omasta turvallisuudesta.

Tällä viikolla minuakin on pelottanut. Yksin kulkemista on vaikea välttää, sillä moni tuttu asuu toisella puolella kaupunkia ja bussit kulkevat nihkeästi öisin. Pääsen kuitenkin kulkemaan kotiini helposti käyttäen vain isoimpia, valaistuja teitä, joissa liikkuu myös yöaikaan paljon takseja ja muita autoilijoita. Parin sadan metrin päässä talostani sijaitsee myös Guardia Civil –paikallinen poliisilaitos. Taksin otan tietenkin aina kuin mahdollista - jo yön kylmyydenkin tähden.

Enemmän kuin omalla asuinalueellani asuvia, ihmettelen niitä, jotka uskaltavat asua Albaicinissa, keskustan tuntumassa sijaitsevassa labyrinttilähiössä, joka kauneudestaan ja kalleudestaan huolimatta lasketaan kaupungin vaarallisemmaksi alueeksi. Kadut ovat niin pieniä, ettei edes autolla pääse joka kujalle.

- Kun joku käy kimppuunne, ainut ja viksuin asia jonka voitte tehdä on kiljua henkenne edestä, espanjan opettajamme neuvoi pari viikkoa sitten keskusteltuamme Espanjan yöelämän pimeästä puolesta.

Entä jos huutaminenkaan ei auta?

Los perritos

2007-11-20T16:46:00+02:00

Espanjalaisten koirien kohtalot ja kohtelu ihmetyttää ja kauhistuttaa. Moni koira elää yksikseen ei-kenenkään-koirana kadulla, laihoina ja sairaan näköisinä. Toisaalta yhtä moni koira elää kadulla, vaikka sillä olisikin koti, juoksennellen vapaana panta kaulassa. Usein on vaikea tietää, tuleeko omistaja perässä vai onko koira karannut.

Koiran haukuntaa oppii vihaamaan täällä, sillä ahdistuneesti haukkuvia koiria saa kuunnella päivittäin. Naapuritaloni parvekkeella asuu koira, jota ei ilmeisesti päästetä sisälle asuntoon lainkaan, vaan se elää köytettynä parvekkeella ja räksyttää siinä päivästä toiseen jokaisen ohikulkijan.

Koirien kurjien olojen ja espanjalaisten asenteiden takia Mollaa ei varsinaisesti osaa ikävöidä tänne. Uskon sen elävän paljon tyytyväisempää elämää Suomessa. Metsättömässä Granadassa kun on vaikea lähteä edes lenkille muuta kuin lähipuistoon, jonka joka kulma on jo valmiiksi täynnä koirankakkaa.

Toki täällä näkee myös onnellisia, iloisia ja terveellisiä koiriakin, mutta pahoinvoivien koirien määrään ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Aivan liian moni elää huonoissa oloissa, ilman laumaa tai kotia.

Suttusuinen pikkukoira Caipileirassa.

Hännätön ja surullinen kaveri odottelee isäntäänsä ravintolan ulkopuolella.

Perhoskoiralle sukua. Tämä valjastettu kaveri istuskelee rauhassa kadulla.

Vakavasti sairas ja likainen kulkukoira rähmäisine silmineen ensimmäisessä Alpujarran kylässä. Kyynel tuli tätä kaveria katsellessa, sillä koira ontui pahasti ja oli menettänyt yli puolet turkistaan.

Viimeisessä kylässä, jossa vierailimme, kävelimme paikan ohi, jossa oli useita koiria puuhun köytettynä turhan kaukana asutuksesta ja ilman vettä...

"Koiratarhassa" asui myös yksi pilkullinen kaveri, haukkumassa kilpaa kavereineen. Koska kävelimme ohi nopeasti, pystyin kuvaamaan koiria vain kauempaa.

Kaksi kaverusta nauttimassa syksyisestä päivästään kyläaukealla.

Espanjalainen pikkupoika roikottaa koiranpentua kainalossaan.