Olen viettänyt Espanjan maisemissa reilun viikon. Ensimmäinen viikko on tuntunut pitkältä seikkailulta Sierra Nevadan vuoriston katveessa. Kaupunki on kaunis, mutta kovin kuiva. Tänään tosin sataa kaatamalla ja ukkostaa, mikä on kuulemma harvinaista Granadassa. Huomenna pitäisi olla taas reilut kaksikymmentä astetta lämmintä. Keskipäivisin lämpötila yleensä nousee kevyesti kolmeenkymmeneen asteeseen.

Ensimmäinen tehtäväni oli prepaid-liittymän hankinta ja sopivan asunnon etsiminen. Molemmat ovat olleet aikamoisia urakoita, asunnon etsintä luonnollisesti kinkkisempää.

Viiden päivän hostellivaraus oli turhan lyhyt, sillä en ehtinyt löytää oikeanlaista kämppää siinä ajassa. Uskon, että olisin, jos olisin aloittanut aktiivisen soittelun ja etsinnän jo ekana iltana, mutta olin pari ensimmäistä päivää lievän kulttuurishokin vallassa ja onnistuin eksymään kaupunkiin monta kertaa. Kielikään ei taipunut (eipä taivu vieläkään). Lisäksi kaikki kadut ja rakennukset näyttivät samanlaisilta, ruuan tilaaminen oli hankalaa ja vuokrattavista asunnoista soittaminen espanjaksi kaikkein kamalinta. Tapaamani ihmiset saivat vaikutettua päätöksiini muutaman asunnon valinnasta. Eräässä asunnossa asui samassa huoneistossa vanha täti, joka vaikutti kovin tomeralta ja siistiltä. Huone oli lisäksi todella hintava, minkä takia on hyvä, että jätin sen ottamatta.

919690.jpg
Granadan kaduilla.  Me gustan las palmas.

Loppujen lopuksi tapasin paikallisen pojan, joka auttoi minua etsimään asuntoa ja sain yöpyä hänen luonaan pari yötä. Hänen asuntonsa oli tosin kaupungin laidalla, mutta kuljimme skootterilla paikasta toiseen. Se helpotti myös huomattavasti asunnon etsintää, ja samalla oppi tuntemaan kaupunkia. Poika puhui myös englantia, koska hän opiskelee käännöstieteitä,  ja on asunut Espanjassa vasta viisi vuotta.

Vuokrailmoituksia vapaista asunnoista on kadut ja netti tulvillaan, joka päivä tulee uusia lappuja oven pieliin ja katupylväisiin, mutta asunnot myös menevät samaan tahtiin. Kaupunki on täynnä uusia opiskelijoita ja meitä erasmuksia tulee päivittäin lisää. Kivan asunnon etsiminen ei ole siis kovin helppoa, sillä pitää olla nopea ja röyhkeäkin. Minua sattui onnistamaan, sillä asun nyt kolmen lähes samanikäisen espanjalaisen tytön kanssa. En tajua heidän puheestaan paljonkaan vielä, mutta toisaalta tällainen kielikylpy taitaa olla paikallaan. Tähän mennessä olen puhunut paljon englantia lähinnä vain tiettyjen ihmisten kanssa. Paikalliset eivät englantia oikein puhu - ainakaan kovin mielellään. Välillä tuntuu kuin en olisi ikinä espanjaa opiskellutkaan. Sanat ja aikamuodot eivät tule mieleen kun pitäisi. Toivon pääseväni erasmusten kielikurssille, joka alkaa lokakuun alussa.  Kurssille on tasokoe, jossa heikoimmat ja parhaimmat karsitaan pois.


.919694.jpg
Näkymä parvekkeelta.

919771.jpg
Laihoja kulkukissoja kaupungin laidalla.

Kaiken kaikkiaan viihdyn Granadassa, eikä varsinaista koti-ikävää ole. Lämpö ja vieras kieli kyllä väsyttävät. Mollaa tietenkin ikävöin, mutta tiedän, että sillä on kivat oltavat Suomessa. Täällä riittää paljon kummasteltavaa minulle. Kaupungissa ja Espanjassa on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Minua puistattaa eläinten kohtelu täällä. Laihoja ja huonokuntoisia kulkukissoja- ja koiria on paljon. Viikonloppuna vierailin erään uuden paikallisen tuttavani kanssa hänen kaverinsa kotona, jossa oli koiranpentuja autotallissa kylmällä kivilattialla likaisten maalipurkkien keskellä. Tuttavani kaveri esitteli pentuja ylpeästi, minua vain oksetti. Pihalla olleet koirat pelkäsivät kaikki ihmisiä valtavasti.

Keskiviikkona istuimme iltaa suomalaisten erasmusten kanssa. Olen tavannut heitä täällä tähän mennessä itseni lisäksi neljä. Kolme Tampereelta ja yhden Jyväskylästä. Käsittääkseni meitä on kuitenkin pelkästään Tampereelta tulossa kymmenen. Oli mukavaa pitkästä aikaa pälättää suomea kunnolla. Meidän on kuitenkin ehkä hyvä ottaa tavaksi keskustella espanjaksi tai edes englanniksi.

919769.jpg
Yksi keskustan aukioista. Takana katedraali.

Asuntoni on mukava, kodikas, siisti ja todella edullinen, 115 euroa kuukaudessa! Lisäksi se tärkein: täällä on langaton internet-yhteys. En saanut aivan keskustasta kämppää, vaikka toivoin niin. Tämä taitaa olla kuitenkin parempi, sillä keskustassa on varsin meluisaa (ruidoso).  Eikä täältä loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä matka kaupunkiin, muutama kilometri ja risat. Myös omalle kampukselleni on noin kilometrin matka.

Olen kuitenkin harkinnut skootterin ostoa. Pyörä on täällä kovin vaarallinen väline, koska varsinaisia pyöräteitä ei ole, vaan pyörän kanssa pitäisi liikkua autojen joukossa. Skoottereita on paljon liikenteessä, ja niillä pääsee liikkumaan kätevästi pienilläkin kaduilla. Tutkailen tilannetta kuitenkin ensin ja mietin sitten, miten toimia. Käveleminen kestää turhan kauan ja busseja vihaan yhtä paljon kuin Tampereellakin. Yöllä paras vaihtoehto on kuitenkin kulkea taksilla. Kyyti keskustasta asunnolleni taitaa maksaa viisi tai kuusi euroa.