Granadassa ihmiset viettävät aikaa kaduilla, kuntosaleilla ja kahviloissa kuin kotonaan, mutta kunnon lenkkimaastot kaupungista puuttuvat. Juoksijoitakin kaduilta löytyy, mutta touhu on varsin miesvaltaista, enkä ole koskaan välittänyt lenkkeillä katukivetyksellä. Kävellähän täällä saa muutenkin, erityisesti uuvuttavaa ylämäkeä kampukselle.
Pilviä ja kuivaa ruohoa Granadassa.
Olen asunut Granadassa reilun kuukauden nyt. Kuukauttani ovat värittäneet lähes jokapäiväinen salsan tanssiminen (en silti ole mikään pro), lukuisten uusien ihmisten tapaaminen, espanjan sanavaraston kehittyminen, uuteen elämänrytmiin tottuminen (aamukuudelta nukkumaan ja siestan aikaan päiväunet), shoppailu, Granadaan ja lähikyliin tutustuminen, rusketuksen kerääminen ja liiallinen tapaksilla, sangrialla ja voileivillä herkuttelu.
Luennot ja kämppisten puhe on edelleen yhtä hepreaa, mutta myös selvää kehittymistä kielitaidossani on tapahtunut, varsinkin kun miettii alkupäiviä Granadassa. Sanavarastoni karttuu päivittäin ja pystyn käymään jo ihan järkeviä keskusteluja espanjaksi. Puhuminen on helpompaa ei-paikallisten kanssa, koska murre värittää niin vahvasti paikallisten puhetta. Toisaalta olen ryhtynyt niin sanottuun kielivaihtoon (englanti-espanja) parin paikallisen espanjalaisen kanssa, ja he luonnollisesti osaavat puhua hieman hitaampaa ja selkeämmin seurassani. Samoin italialaiset tytöt, joiden seurassa liikun, puhuvat espanjaa, jota ymmärrän kohtuullisesti.
Suomalaisten ongelma vieraiden kielten puhumisessa taitaa yleisesti olla hitaus ja täydelliseen puhumiseen pyrkiminen. Espanjan rakenne on kauttaaltaan erilainen kuin meille muuten tuttujen kielten; englannin, suomen ja ruotsin puhuminen. Sanajärjestys ja verbien taivutus vaatii järjetöntä aivotyötä. Toisaalta sain moitteita viikonloppuna siitä, että en saisi ajatella ja ujostella liikaa. Pitäisi vaan puhua pölpöttää muodoista ja virheistä välittämättä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vaan sanon sen ensimmäisen mieleen tulevan verbimuodon, se hyvin todennäköisesti on väärin. Myös sanajärjestys menee väärin, jos puhun enempää miettimättä. Luonnollisesti puhujaa tuskin ymmärretään, jos puhun jatkuvasti väärillä muodoilla ja vahingossa esimerkiksi nykyhetkestä, vaikka pitäisi käyttää mennyttä aikamuotoa.
Toisaalta ongelmani on myös liika kääntäminen. Jos koko ajan miettii kaiken kääntämällä ensiksi asiat suomeksi/suomalaisiksi sanoiksi, kielen käyttäminen hidastuu entisestään. Englanniksi pystyn ajattelemaan ihan kevyesti ja jopa vahingossa, koska puhun vielä niin runsaasti englantia.
Kommentit