Paluulentoni päiväys lähestyy. Omaisuutta on kertynyt enemmän kuin kahteen lentolaukkuun sallitaan, mutta painorajat eivät anna anteeksi edes maastamuuttajalle. Ennen lähtöä kadunmies saa uuden peiton ja vanhan villapaitani, kulkukoirakatras toiveen paremmasta elämästä ja ihanat uudet ystäväni monta poskisuukkoa – vasemmalta oikealle.

Seitsemän kuukauden villi Espanjan valloitus alkaa olla ohitse. Ajatukset tulvillaan haikeutta yritän polttomerkitä mieleeni Sierra Nevadan vuoristomaisemia ja valkoisten talojen kaupunkia. Jokaisessa paikassa haluaisi käydä vielä kerran.

Yhtä nopeasti kuin lähtö Granadaan tuli, tuntuu myös aika Espanjassa kuluneen. Espanjaan sopeutuminen ja rakastuminen on ollut pelottavan helppoa. Pieni huoneeni espanjalaisten tyttöjen kimppakämpässä tuntuu kotoisalta alkeellisesta kaasu- ja lämmityssysteemistä ja matottomuudesta huolimatta. Reilun viikon Portugalin reissun aikana ehti ikävöidä vähän jo Granadaankin.

Arkisissa asioimistilanteissa ei aina enää edes huomaa käyttävänsä vierasta kieltä.  Kieli on ollut luonnollisesti haasteista vaikein, mutta myös antoisin. Espanjalaistumaan en kai vieläkään ole onnistunut. Itse suomalaisena olen yhä se, jonka kävelyrytmi kaduilla on nopein ja joka huolehtii liikaa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta rakastan pitkiä kahvi- ja tapashetkiä kaupungilla, aamukuuteen asti tanssimista, poskisuukkoja ja espanjalaista avoimuutta.

Vihdoinkin uskalsin käydä käsiksi Espanjan vilkkaaseen radiotarjontaan. Jo kauan on ollut mielessä selvittää hyviä espanjalaisia radiokanavia, ja alkaa päivittäin kuunnella sekä musiikkia että puhetta.

Minulla on toinen mp3-soitin, jonka yhteydessä on radio. Jostain syystä ipod on päässyt ahkerammalle käytölle, ja olen jopa syntisen paljon kuunnellut ainoastaan suomalaista musiikkia. Espanjalaisen musiikin kuuntelu on kuitenkin ollut mielessäni monta kertaa, koska tiedän siinä oppivan vahingossakin. Olen jopa pyytänyt espanjalaisia ystäviäni toimittamaan minulle hyvää musiikkia. Kukaan ei ole vielä ehtinyt, joten Scandinavian music group ja Zen Cafe on jatkanut soimistaan.

Ennen en välttämättä välittänyt ulkomaisesta lyriikasta niin, että olisin jaksanut oikein kuuntelemalla kuunnella sanomaa. Nykyään sitä ymmärtää ilman, että edes pysähtyy kuuntelemaan. Siis englantia, mutta myös yhä enemmän espanjaa.

Radio ja musiikki on oiva väline kielen opetteluun. Tiedän, että aiemmin en olisi jaksanut kiinnostua, koska puhe tai laulu olisi ollut minulle liian nopeaa. Nyt kehittyneen kielikorvan kanssa uskaltaa sukeltaa jo innokkaammin kieliviidakkoon. Yhä enemmän discoissa, youtubessa tai bussissa sivukorvalla kuulleet hittibiisit kulkevat korvasta sisään sanoman kera.

Koen, että espanjani on viime aikoina parantunut harppausmaisesti. Voin puhua pitkään ainoastaan espanjaa ilman tarvetta vaihtaa englantiin. Toisaalta kahden vieraan kielen sekamelskassa alkaisikin möngertää ihan outoja. Nykyään voin käydä elokuvissa ja ymmärtää suurimman osan dubbauksesta. Tunneilla ja tosi paikallista murretta kuunnellessa on edelleen aika hukassa - sanasto ja ääntämys menee yli ymmärryksen. Koen kuitenkin, että olen niin pitkällä, että voin kuunnella radiokeskustelua oikeasti kiinnostuneena. Siispä tehtävä on vain hankkia väylä radion käyttämiseen.

Vihdoin tänään löysin kattavan listan internetistä Espanjan radioista, ja uskalsin surffata syvemmälle. Valitettavan suuri osa espanjan hittiradioissa kuultavasta musiikista on samoja englanninkielisiä hittibiisejä, jotka soivat myös Suomessa.

Taidan lisätä espanjalaisen radion päivittäiseen rutiiniini. Internetin kautta se kulkee myöhemmin Suomeenkin.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2007, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
- Lensin lentokoneella. Matkustin yksin ulkomaille.
2. Piditkö uudenvuoden lupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
- En muistaakseni tehnyt uudenvuoden lupausta, mutta joulun aikoihin idea Espanjaan lähdöstä alkoi kehittyä mielessäni. Tänä vuonna lupaan yrittää ahkerammin selvittää, mikä on tulevaisuuteni suunta ja mitä aion tehdä keskeneräisen tutkintoni suhteen.
3. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2008, jota puuttui vuodesta 2007?
- Pieni kesäloma ja ahkerampaa opiskelua.
4. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
- Espanjan kielen oppiminen ja uuteen kulttuuriin tutustuminen.
5. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
- Pääsykokeet eivät tuottaneet toivottua tulosta.
6. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
- Keväällä venähdytin nilkkani pelatessani ainejärjestömme yhteisessä illassa laserpyssy-sotaa. Kaaduin alas rampilta, ja sitten sattui. Seuraava kuukausi koiran ulkoilutuksineen oli haastava.
7. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Menolippu Espanjaan. Macbook.
8. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
- Ystäväni, joka oli varma minun vitsailevan, kun sanoin lähteväni Espanjaan.
9. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Asumiseen, ruokaan, Espanjaan matkustamiseen, Mollaan ja autoon.
10. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
- Kesätoimittajan paikasta. Kun kuulin, että kaverini odottaa vauvaa.
11. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2007?
- James Blunt – Carry you home, Toke De Keda - Lamento boliviano
12. Viime vuoteen verrattuna, olen:
a) onnellisempi
b) lihavampi
c) rikkaampi
13. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
- Lukeneeni enemmän kirjoja.
14. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Nukkuneeni.
15. Rakastuitko vuonna 2007?
- Niinkin voi sanoa. Pikemminkin Ihastuin.
16. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
- Lost.
17. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Uusin Harry Potter englanniksi.
18. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
- Salsan maailma.
19. Mitä halusit ja sait?
- Tanssia, oppia espanjaa, nähdä maailmaa.
20. Mitä halusit muttet saanut?
- Opiskelupaikkaa yhteiskuntatieteiden laitokselta.
21. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Molla.

Espanjasta kuuluu taas.

Ennen joulua tuntuu aina siltä kuin edessä oleva loma olisi tuhottoman pitkä, eikä huolta seuraavan vuoden asioista vielä ole. Toisin kävi taas, pari viikkoa hurahti niin, ettei edes huomannut viettävänsä joulua. Ja tässä ollaan: huomenna pitäisi jatkaa opiskelua ja ahdistus käy päälle hyökyaaltona, koska en ole tehnyt mitään.

Pahoittelut kaikille, joille en toivottanut hyviä jouluja. En tullut viettäneeksi sitä tänä vuonna.

Tiivistelmä jouluviikoistani on varsin selkeä. Ensimmäinen viikko oli mainio, ja kului äitini ja siskoni vieraillessa Granadassa. Sain esitellä kaupunkiani, aurinkoa ja asuntoni kylmyyttä. Naureskelimme espanjalaiselle joululle ja maistelimme joulusuklaata.  Keskellä viikkoa vierailimme väkisin Alhambrassa, vaikka satoi ja palelti. Liiallisesta kiireestä, ryntäilystä ja ahneilusta sain sitten sakkoa. Seuraava lomaviikko meni kuumeessa ja kotona yksin värjötellessä.

Nyt salsa- tanssijalkani vipattaa ja kaipaan toimintaa viikon löysäilyn jälkeen.

Vajaa kolme kuukautta seikkailustani jäljellä. Tuntuu sekä pitkältä että todella lyhyeltä ajalta. Erityisesti koska olen viimeisen viikon ollut ajatuksissani kaukana Suomen kamaralla, arvuutellut ja koettanut pohtia, missä olen ensi kesänä. Viikon aikana olen lähettänyt hakemukset lähes jokaiseen suurempaan alue- tai maakuntalehteen. Ahdistaa, innostuttaa ja jännittää. Toisaalta en ikinä haluaisi lähteä, jättä salsabaareja, Dilarin pikkukylää hevosineen, parvekkeelta avautuvaa vuoristomaisemaa...


Alhambran siluetti.


Granada Alhambrasta käsin.


Lisää kaupunkikuvaa.

Mimma lomailee.