Jonkin aikaa hiljaisena ollut valokuvauskipinäni on syttynyt jälleen täyteen liekkiinsä. Suurin syyllinen on eilen alkanut valokuvauskurssin käytännön osuus, joka on vihdoin saanut minut tutkiskelemaan kamerani tekniikkaa uusin silmin. Olen viimeisen puolen vuoden aikana aika ajoin huokaillut kamerani ohjekirjan ja monimutkaisimpien toimintojen perään: tuokin pitäisi joskus lukea ja noitakin joskus testata...

Haluan tutustua valokuvauksen maailmaan automaattinappuloiden takana, opetella ymmärtämään, mistä valokuva syntyy ja miten oikea syväterävyys, valotus ja  tarkennus valitaan. Toisaalta tähän astisen automaattikuvaukseni hyviä puolia on ollut valokuvaussilmän ja sommittelun kehittyminen. Jokaisen laukaisun myötä kehittyy, kunhan jaksaa jatkuvasti miettiä, mitä olisi voinut tehdä paremmin tai miksi kuva ei onnistunutkaan.

Valokuvaus on äärimmäisen koukuttava harrastus. Olen ollut aina jonkin verran kiinnostunut valokuvauksesta, mutta olen pitänyt sitä liian vieraana ja haastavana maailmana itselleni. Innostus karkasi käsistä reilu vuosi sitten, kun eksyin tiedotusopin kuvajournalismin sivuaineilijoillekin vapaaseen kuvajournalistisen kerronnan -kurssille, joka avasi valokuvauksen ihmeellisen maailman eteeni täysin uudella tavalla. Kurssin loputtua käsissäni komeilikin pokkarin sijaan digijärjestelmäkamera.

Valitettavasti samaa tahtia valokuvauksen oppimisen kanssa kasvaa nälkä uuteen (kalliiseen!) tekniikkaan. Tiesin jo digijärkkärin ostaessani, etten selviä kittilinssillä loppuelämääni. Yritän kuitenkin edelleen hillitä intoani. Totuus kuitenkin on, että kittilinssilläkin on vielä paljon annettavaa minulle.

Nyt kun ulkona tuulee ja tihkuttaa kuin Suomen syysmyrskyissä konsanaan, ja flunssa taitaa taas tehdä tuloaan, voin vihdoin rauhassa avata 350D:n ohjekirjan, painella taikanappuloita ja testikuvata espanjalaista kotiani rauhassa. Tässä kuitenkin viikonlopun kuvia Alpujarran pikkukylistä ja vuoristomaisemista, joissa olimme vaeltamassa lauantaina.


Pitkä valotusaika ja vesiputous lauantaiselta vuoristovaellukselta.


Vuoriston ruskamaailmaa, joka varisee päivä päivältä pois.


Taikametsä.